Minun matkani terapeutiksi

Synnyin esikoisena ja pari vuotta myöhemmin minulle syntyi pikkuveli. Toivoin aina lapsena, että meitä lapsia olisi ollut enemmän. Toive ei täyttynyt, vaikka tuo toive oli myös vanhemmillani. Onneksi oli äidin puolella saman ikäisiä serkkuja ja saimme viettää paljon yhteistä aikaa niin meillä kuin naapurin mummulassa. Lapsuus oli hyvää aikaa, vaikka oli vastoinkäymisiä, sairautta ja elämän haasteita, joita varmasti jokaisella on tavalla tai toisella. Omat vanhemmat antoivat esimerkkiä muiden auttamisesta, heikomman puolustamisesta ja vaikeina hetkinä läheisen rinnalla kulkemisesta.

Minusta ei koskaan pitänyt tulla sairaanhoitajaa tai perhetyöntekijää. Opiskelin kuitenkin ensin vammaistyön lähihoitajaksi työskennellessäni samalla kehitysvammaisten asumisyksikössä hoitoapulaisena ja sittemmin pidin perhekotia samalle asiakasryhmälle. Aloin seurustelemaan perhekoti jäi ja oli oman perheen aika. Jatkoin opintoja pilottiryhmässä lähihoitajasta sairaanhoitajaksi omia ajatuksia ja pelkoja vasten. Valmistuessani odotin kolmatta lastani. Aika pian olin esimiestehtävissä, johon en ollut koskaan oikeastaan halunnut. Opiskelin kuitenkin johtamista, jotta tietäisin mitä minulta odotetaan. Samoihin aikoihin menetimme neljännen odotetun perheenjäsenen myöhäisessä keskenmenossa. Aloin punnita elämää ja sen tarkoitusta. Pidin asiakastyöstä ja hoitamisesta. Johtamista en kokenut omakseni. Joskus ne omat odotukset elämälle ja toisten odotukset eivät vain kohtaa, on katsottava uutta suuntaa.

Menetys sai minussa liikkeelle valtavan tiedonjanon, minkä seurauksena opiskelin seksuaalineuvojaksi, muistihoitajaksi ja neuropsykiatriseksi valmentajaksi työni ohella. Olen perehtynyt myös erikoistumisopinnoissani moniammatilliseen kotikuntoutukseen, syöpähoitotyön kehittämiseen, diabeteshoidon osaamiseen ja aivoterveyden edistämiseen. Ystäväni kehoitti hakemaan lyhytterapeutti koulutukseen, mutta opiskelinkin Univeristy of the West of England (UWE) ja Helsingin psykoterapiainstituutin yhteistyössä järjestämän nelivuotisen koulutuksen Master of Science solution focused therapy. Ratkaisukeskeisen terapian menetelmät ovat siten hyvin tuttuja.

Nyt olen valmis voimavarakeskeinen perhe- ja paripsykoterapeutti. Lisäksi sairaanhoitaja ylempi AMK suuntaavina opintoinani terveyden edistäminen ja ammatillinen opettaja. Opintojen aikana olen päässyt kohtaamaan ihmisiä elämän kriiseissä, koska terapiatyön harjoittelua tein myös kriisikeskuksessa. Päätyöni teen nykyisin hoitotyön opettajana ammatillisessa koulutuksessa.

Olen opiskellut myös skeematerapian perusteita, DDP:n perusopintojakson ja olen valmistunut  NLP Traineriksi. Skeematerapiassa tutkitaan ja työstetään tunnelukkoja. DDP on traumaperäisen kiintymyssuhteen hoitoon tarkoitettu vuorovaikutteinen kehityspsykoterapian muoto. NLP taas on toimintamalli, joka mahdollistaa tietoisuuden kasvattamista ja antaa menetelmiä henkilökohtaiseen muutokseen ja vuorovaikutuseen. NLP antaa myös näkökulmaa taitojen ja osaamisen tutkimiselle. Sitä hyödynnetään niin johtamis- kuin myyntityössä, mutta myös valmennus- ja terapiatyössä. Viimeisimpinä opintoina olen opiskellut voimauttavan valokuvauksen ammatillisia perusteita ja vakauttavaa pari- ja perheterapiaa. Näitä menetelmiä otan mukaan osaksi terapiatyöskentelyä.

Terapeuttina olen helposti lähestyttävä, kuunteleva ja näkökulmia avaava. Hyödynnän työskentelyssäni avointa dialogia, voimavaraistavaa ja ratkaisukeskeistä otetta. Erilaisia terapiatyön menetelmiä käytän työskennellessäni sen mukaan minkä arvioin palvelevan asiakkaan prosessia. Kehitän osaamistani elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Työskentelyni lähtökohtana on ihmisen kohtaaminen läsnäolon lämmössä.

Kuva: Ihana Elämys Oy /Mirkku Merimaa